Pinseri - rotuesittely

Historia

Pinseri on saksalainen rotu, joka polveutuu vanhoista eurooppalaisista suokoirista kuten snautserikin. Vuosisatojen ajan pinsereitä pidettiin Saksassa rotta- ja tallikoirina. Jo vuonna 1881 Saksan Koirarotujen Yhdistys julkaisi seikkaperäisen rotumääritelmän pinseristä.

Toisen maailmansodan aikana rotu oli vähällä kuolla sukupuuttoon. Sen aikainen Pinscher-Schnauzer-Klubin pääjalostusneuvoja Werner Jung onnistui kuitenkin pelastamaan rodun yhden sodan yli eläneen pinserin ja neljän ylisuuren kääpiöpinserin avulla. Monessa maassa pinseri on edelleen harvinainen ja melko tuntematon rotu. Suomessa pinsereitä rekisteröidään keskimäärin noin 70 vuodessa.

Tyylikäs ja temperamenttinen

Pinseri on vahva ja elegantti, neliömäinen seura- ja harrastuskoira. Pinserin värit ovat yksivärinen ruskea eri sävyissään ja musta ruskein merkein. Karva on lyhyt ja kiiltävä. Koko on 45-50 cm.

Pinseri on luonteeltaan tarkkaavainen, eloisa ja ystävällinen koira, jolla on jonkin verran vahtimis- ja riistaviettiä. Pinseri on myös temperamenttinen aktiivitoimintaa vaativa rotu, joka tarvitsee johdonmukaisen koulutuksen. Tämä on tarpeen etenkin jo pentuiässä pomon elkeitä osoittaville koirille. Pennulle on syytä tehdä heti selväksi kuka perheessä on pomo.

Pinseri ei ole herkkähaukkuinen. Useimmiten pinseri haukkuu vain vahtiessaan, esim. ovikellon soidessa tai kuullessaan epämääräisiä ääniä kodin ulkopuolelta.

Pinseri on erittäin helppohoitoinen. Sileälle turkille ei tarvitse tehdä käytännössä muuta kuin sualla poistaa irtokarvat. Harjaus on ihonhoidon kannalta hyväksi ja samalla koira tottuu käsittelyyn. Hoitotoimenpiteet supistuvat normaaliin koiran terveydenhoitoon, pesuun, hampaiden ja korvien puhdistukseen, kynsien leikkuuseen sekä tasapainoisesta ruokinnasta ja riittävästä liikunnasta huolehtimiseen.

Haastava harrastuskoira

Älykkäänä koirana pinseri on mukava ja haastava rotu monipuoliseen harrastustoimintaan. Pinseri on nokkela ja nopea oppimaan, mutta ei erityisen miellyttämishaluinen, joten se vaatii motivoimista ja ohjaajalta pitkäjänteisyyttä sekä paneutumista asiaan.

Pinserit saivat vuonna 1995 osallistumisoikeuden palveluskoirakokeisiin. (Pinsereiden PK- oikeudet ovat katkolla. Määräaikaan vuoden 2006 loppuun mennessä ei saatu yhtään hyväksyttyä pinsereiden pk-tulosta. Rodulla on mahdollisuus saada palveluskoiraoikeudet takaisin, jos saman vuoden aikana kolme koiraa suorittaa hyväksytysti BH-kokeen.) Rodulle sopivia lajeja ovat agility, tottelevaisuuskoulutus, raunio, jälki, jne. Toko on pinsereiden perinteinen harrastuslaji, mutta agilityn suosio on kasvanut kovasti viime vuosina. Agility-kilpailuihin osallistuneet pinserit ovat saavuttaneet hyviä tuloksia perinteisempien agirotujen joukossa.

Pinserin terveystilanne

Pinseri on moneen muuhun rotuun verrattuna terve rotu, etenkin kun ottaa huomioon kannan pienen koon. Merkittävimmät perinnölliset sairaudet ovat harmaakaihi (HC), jota esiintyy noin 15 %:lla tutkituista koirista, sekä lievät lonkkaviat (C-lonkkaisia noin 10 % tutkituista), jotka eivät kuitenkaan haittaa suhteellisen kevytrakenteisen koiran elämää.

Omistajan kannalta keskeisimmät ongelmat ovatkin toisaalla. Noin puolella nuorista, alle 2-vuotiaista koirista esiintyy eri asteista korvanlehtien halkeilua, jonka yhteydessä niistä usein myös vuotaa verta. Useimmiten vaiva helpottaa iän myötä, mutta joillakin yksilöillä se jatkuu läpi koko elämän. Halkeilevia korvia voi hoitaa rasvaamalla ja laastaroimalla, joillakin koirilla myös vuotavan kohdan poistaminen ja verisuonten polttaminen eläinlääkäärin toimesta on auttanut.

Toinen pinserille tyypillinen ongelma on ensimmäiseen penikkatautirokotteeseen liittyvä oireilu (äärimmäisen harvoissa tapauksissa oireilu saattaa ilmetä vasta myöhemmin jonkun uusintarokotuksen yhteydessä). Oireet alkavat tyypillisesti noin 9-14 vrk rokotuksen jälkeen ja ilmenevät lievimmillään selvästi havaittavana nieleskelynä (ensi oire), väsymyksenä, vapinana, oksenteluna tai horjumisena, voimakkaimmillaan tasapainohäiriöinä, kouristuksina tai jopa tajuttomuutena. Oireita hoidetaan lähinnä kortisonilla, ja lievimmissä tapauksissa ne menevät ohi kotihoidolla (kyytabletti, joka kannattaa antaa heti ensi oireiden ilmaantuessa). Vakavammat tapaukset vaativat eläinlääkärin hoitoa kortisonipistoksin ja nesteytyksin, lisänä mahdollisesti rauhoittava lääkitys ja B-vitamiini. Rokotusreaktio ei yleensä toistu.

Aikuisilla pinsereillä saattaa joskus esiintyä erilaisia iho-ongelmia ja allergioita, ei kuitenkaan kovin merkittävässä määrin.